Aika menee siivillä syksyn opinnot veivät aikaa yllättävän paljon ja kun siihen lisää vielä pitkät työpäivät niin pakka onkin selvä. Nyt kuitenkin ajattelin hiukan laittaa kuvia, mitä käsitöitä syksyn aikana sain aikaiseksi. Montaa niitä ei ole, koska opiskelu vei taas jälleen kerran mennessään.  Turha valittaa oma valinta sekin. Toki tuo olkapääkään ei ihan täydessä terässä vielä ole, mutta pikkuhiljaa. Osaksi myös siksi en näitä tänne ole aikaisemmin laittanut, koska jokunen niistä meni pukin pussiin.

Aloitin kesällä jo pojalle torkkupeittoa. Tämä olikin yllättävän suuritöinen. Kysyin häneltä neljä väriä, jotka hänen sisustukseen sopii. Siitä  se  sitten lähti.

                          

                    

Ohjeen otin Novitan sivuilta, käyttäen siksakneuletta. Siksak on helppo toteuttaa vain langankierroilla ja kavennuksilla. Lankana käytin osaksi seiskaveikkaa kaksin kerroin (keltainen) sekä Lauri nimistä sukkalankaa. Käytin pyöröpuikkoja numero 8.  En punninnut miten paljon painoi valmiina mutta suht painava tuli, muistaakseni lankaa meni vajaa 4 kerää jokaista väriä ja niitä meni yhteensä 16 eli tämän mukaan paino oli n. 1,5kg.

Ja tälläinen tuli. Itse kyllä saisin torkkuttua tuon alla.

                   

                  

 

Sitten tein pienelle miehelle talven kylmiin keleihin neulepaidan. Ohje on täysin omasta päästä eli korinpohjaneuletta. Lankana tähän käytin pehmeää superwash villalankaa. Langan nimi oli Merino Blend. Lanka itselleni täysin vieras, mutta erittäin mieluista ja pehmeää. Olen jostain poistokorista sitä joskus ostanut. Paidan koko on 86cm.

                                

                     

Lisäksi pienimies sai vielä pitkävartiset lapaset, johin käytin 7 veikan lankaa, että saisin hiukan paksummat niistä. Pienen miehen sormet kun ovat aina kylmät.  Tein niiden varret kuten veturisukkien, jolloin pysyvät paremmin ylhäällä.

                    

 

Pieniä ihmisiä on meille tulossa lisää, joten sen jälkeen aloittelinkin pientä vauvanpeittoa.  Yhden facebook ryhmän innoittamana aloitin sitä tekemään pajuneliöistä. Ja kun tiesin, että uusi tulokas oli poika, valitsin värit sen mukaan.

            

Kuten kuvasta on huomattavissa, lankana käytin Novitan pehmeää Ipana lankaa. Luonnonvalkoinen on Nallea omista varastoistani. Virkkuukoukku oli nro 3. Pajuneliö on helppo tehdä ja ohjeen googletin netistä.

                                 

 Tässä valmis peitto vaunuihin. Neliöitä tuli kaiken kaikkiaan 35. Yhdistin ne virkkaamalla luonnonvalkoisella langalla. Reunaan tein omasta päästäni reunuksen.

Meillä on varattuna loma viikolle 38 ja ajatus lähteä ystävä pariskunnan kanssa ruskareissulle pohjoiseen. Ystävämme lomat eivät kuitenkaan onnistuneet, joten lähdimme ukon kanssa kahdestaan mutta lyhensimme hiukan lomaa. Ajoimme Leville Haaparannan kautta, jossa hiukan kävin alennusmyynneillä ja tietenkin systempulaakissa :=) Jatkoimme siitä matkaa kohti Leviä joka on tuttu paikka meille monilta hiihto- ja ruskaretkiltä. Majoituimme tällä kertaa Sirkan Tähteen, koska mökkiä olisi ollut hankalaa vuokrata vain osaksi viikkoa. Hotellihuoneissa oli oma sauna ja valmis aamupala, joten helppoa lomaa. Joitain päiviä patikoimme, nauttien mahtavasta maaruskasta ja hiljaisuudesta.

Päivät olivat melko sumuisia, joka hiukan haittasi näkyväisyyttä tunturilta. Näkymät kuitenkin olivat aivan loistavat. Mieli ja sielu lepäsi näkymässä. Illat tanssimme sen minkä jaksoimme koko päivän ulkoilun jälkeen.

Seuraavana viikonloppuna olikin sitten reissu Tukholmaan. Lähdimme Suomen amerikkalaisen jalkapallonliiton kauden loppuristeilylle. Molemmat yöt olimme laivalla, joten maissa oloaika oli lyhyt ja siitäkin suurin osa meni Suomi-Ruotsi ottelun seurantaan. Ko. joukkueessa poikani pelaa, siinä selitys tälle reissulle.

Suomi onneksi voitti sekä miehissä että naisissa.

Kesän aikana poikkesin pari kertaa Tallinnassa. Toisen kerran lähdin reissuun tyttäreni kanssa ja toinen kerta mieheni.

Tallinnassa kävin aikoinani paljonkin kun Tallinnaan matkailu alkoi. Nyt onkin ollut useita vuosia(lukuunottamatta viime kesän Boccelin konserttia siellä) etten siellä ole poikennut ja todellakin kaupunkihan on länsimaistunut ja kehittynyt valtavaa vauhtia. Erittäin kaunis kesäkaupunki. Käyntikerroillani tuli kierrettyä ihan uusiakin paikkoja, jotak ovat syystä tai toisesta jääneet väliin. Esimerkiksi RoccaMaressa kävin vasta ensimmäistä kertaa ja vaikka putiikkia oli toisensa vieressä, mitään ei jäänyt käteen. Tännehän lähtee bussi satamasta tai virukeskuksen takaa.

Myös paljon puhuttu Karnaluksen lankatukku tuli tällä kertaa tutuksi. Sehän käsityöihmisen "taivas". Oli onni, että mukana oli pieni laukku, joten se rajoitti hyvin ostosten määrää. Toki lankoja piti ostaa joista todennäköisesti sukkia tulee tehtyä talven aikana. Lankojahan ei vielä olekaan kotona yhtään.

Molemmilla kerroilla myös kävin ilusalongissa kuten olen useinmiten käynyt Tallinnassa ollessani. Niin sai kulmat ja ripset uuden värin, kädet ja jalat tulivat hyvin hoidettua. Kosmetologit eivät juuri puhuneet muutakuin venäjää, joten kommunikointi jäi suht vähäiseksi. Ilmat sattuivat hyvät molemmilla kerroilla joten aikaamme kulutimme terasseilla istuen ihmisiä ihmetellen. Myös sattui Tallinnan musiikkiviikotkahan ne oli, jolloin esityksiä oli ympäri vanhaa kaupunkia.

 

Huh ompas aikaa vierähtänyt edellisestä päivityksestä. No otetaan pikainen katsaus syksyyn. Lähden viimein töihin takaisin elokuun puolessa välissä ja siitä nämä kiireet sitten alkoikin. Toki onhan tässä kaikkia kivaa ehtinyt tehdä töiden lomassakin.

Jospa aloittaisi Sillanpään 50-vuotis konsertista joka oli mielestäni aivan huikee ja todellakin hintansa väärti elokuulla Helsingin olympiastadionilla. Kyllä se mies osaa. Tästä reissusta sitten poki  pikkujoulutapahtuma, eli kotimatkalla varasimme jo VIP-liput joulukuun alussa olevaan Sillanpää ja Neljänsuoran pikkujouluihin. Taattua tavaraa.

Elokuun lopussa otimme äkkilähdön vielä Kreikkaan ja siellä Lefkaksen Nidriin. Paikan valintaan vaikutti se, ettemme olleet käyneet ko. paikassa. Tämä loma oli ajatus ottaa ihan rennosti lepäillen ja nauttien vielä lämmöstä ennen  tulevaa talvea.

Nidri kylänä oli melkoinen turistirysä ja itselleni tuli lähinnä mieleen Intian kadut, koska ihmisiä oli kuin pipoo. Lähirannat eivät myöskään miellyttäneet, joten oli lähdettävä jonnekin muualle. Se mikä Nidrissä oli ihanaa se vihreys elokuun paahteesta huolimatta. Nidrin rannoilta näki todella vihreille saarille, hiukan tuli mieleen Turun saaristo mutta olihan vesi paljon kauniinpaa.

 

                     

Toisena päivänä lähdimme etsimään jotain rauhallisempaa paikkaa. No ei se ihan kommelluksitta mennyt mutta lopputulos oli enemmän kuin hyvä. Istuimme bussipysäkillä pitäen juomataukoa ja jokin bussi pysähtyi siihen. Hyppäsimme kyytiin ja rahastajalta kysyimme hyvää rauhallista rantaa matkan varrelta. Bussi jättikin meidän jossain vaiheessa ja hiukan aikaa ympärille katsoen ei mitään rantaa näkynyt. Seisoimme melko korkealla jyrkänteellä. Hetken käveltyämme päädyimme hotellin eteen ja reippaana laskimme portaat alas ja siellähän oli valtava laituri ihan meitä varten. Saimme olla ihan kahdestaan ja portaat ylös ja kaikki palvelu pelasi.

Parasta myös oli se, että tarjolla oli monia meriretkiä ja nämä retket teimme Nikolauksen paatilla. Retkiin sisältyi kevyet ranta piknikit. Kiersimme monia rantoja, joihin muuten ehkä on mahdoton päästä. Myös kävimme Papa Nikolauksen luolan sisällä johon koko laiva taitavan kapteenin ansioista meni sisään.

Poikkesimme kauniilla Egremnin, Porto Katsikin sekä Agiofilin rannoilla. laiva matka eteni rauhallisesti maisemia ihaillen. Välillä pulahdimme uimaan erittäin kirkkaan turkoosiin veteen. Päivä oli antoisa ja todellakin leppoisa tunnelma. Toisena meriretkipäivänä kävimme Papanikolis cavella ja aamuuinti tehtiin Formekulalla sen jälkeen jatkoimme matkaa Kastoksen rannalle  jossa nautimme lounaan rannalla. Lopuksi poikkesimme vielä Kalamoksen kylässä jossa oli mahdollisuus myös uintiin jos tarvetta sille oli. Kylä oli erittäin pieni ja vaatimaton mutta satamassa oli kuitenkin paljon paatteja joten jotain siellä varmasti oli. Lyhyen pysähdyksen aikana emme ehtineet tutustua kuin ihan lähimaastoon ko. kylässä. 

Lähellä Nidrin satamaa näkyy  saari nimeltään Scorpion, joka tunnetaan Onassiksen perheen yksityisenä saarena. Lämpimästi suosittelen ottamaan muutama meriretken omaan ohjelmistoon jos Nidrissä poikkeat.

Yhtenä päivä ”patikoimme” Nidrin vesiputoukselle, joka oli kuitenkin suhteellisen kuiva näin loppukesästä. Vesiputous sijaitsi neljän kilometrin päässä Nidristä. Se tunnetaan myös nimellä Dimosari, koska aikanaan alueella oli paljon valtion omistamia vesimyllyjä ja Dimos tarkoittaa valtiota. Kävelyreitti vei oliivipuiden ja sitruunapuiden ohi ja paikallista asuintaloja matkan varrella myös on. Olimme hiukan liian myöhään matkassa ja siellä oli niin paljon ihmisisä ettei tehnyt mieli mennä uimaan ko. putouksen juurelle. Näky oli kuitenkin kaunis. Tulomatkalla pysähdyimme syömään matkana varrella olevaan kylään.

Mainitsemisen arvoinen ravintola sijaitsi ihan rannalla eli Mamma Mia. Ruoka oli hyvää ja siellä vietettiin kreikkalaista iltaa joten pääsi aitoon fiilikseen. Osa asiakkaista osallistui myös tanssiin. Rannan kiinalaisessakin ravintolassa oli hyvä ruoka. Nidrin kävelykadulla  ihan kadun vieressä oli yksi erittäin pieni ravintola. Ulkona oli kuusi asiakaspaikka mutta ruoka oli taivaallisen hyvää, nimi vain on päässyt unohtumaan. Valokuvia tällä reissulla tuli otettua yllättävän vähän.

Kiinalaisen onnenkeksin sanoin” By helping someone today, you may also helping yourself”

 

 

Tätä retkeä olenkin jo odottanut. Suunnittelu jäi aikalailla viimetippaan vaikka itselläni olisi aikaa ollut yllinkyllin. Tarkoitus oli nousta saaria pitkin Ahvenanmaalle. Ajankohta päätettiin jo kesän alussa koska ystävämme lähti autolla samaan aikaan Ahvenanmaalle mökille. Meidän ajatus oli, että viikonloppu vietetään heidän luona. Se hiukan venyi, koska kelit olivat erittäin vaihtelevat.

Säitä uhaten lähdimme matkaa kuten olimme suunnitelleet, vaikka säätiedoitus ei kovin hyvää luvannutkaan. Näinhän se on mennyt koko kesän. Otimme varustett sitä mukaan pyörälaukkuihin. Asiaan toi helpotusta se, että ystävämme vei osan kamoista perille ja jouduimme ottamaan vain mukaan se mitä matkalla  tarvitsimme. Pyörät olimme varanneet Turusta Karvisen pyörvuokraamosta. Täältä otettu pyörät jo kolmekertaa ja hyväksi todettu. Fillarit on huollettu ja toimivat hyvin.

Yövyimme ensimmäisen yön Raisiossa, jolloin pääsimme aamusta uusilla silmillä lähtemään. Edellisillalla olimme syömässä iltaa Naantalissa ja todellakin heinäkuun puolessa välissä oli ensimmäinen kaunis kesäilta, jolloin pystyi syömään terassilla. Alla pari kuvaa Naanatalista, joka on erittäin kaunis kaupunki. Ja tunnelma siellä on jollain tapaa kansainvälinen.

  

 

 

Lähdimmme aamupalan jälkee ajelemaan kohti Merimaskua, jossa jo söimme lounasta rantamakasiineillä, koska tarjolla oli savulohta .=) Ja tokikin emme olleet täysin varmoja kuinka matkan varrella on ruokapaikkoja. Itse en piittaa kovinkaan paljon pikaruuista joten pyrimme välttämään niitä paikkoja. Tästä matkamme jatkui Kohti Velkuaa, josta olikin  ensimmäien lauttamatkamme.

                                  

                                       

Lautta vei meidät Hakkeenpäähän. Keli oli erittäin hyvä fillaroida puolipilvistä, hiukan seisova ilma muttei satanut. Hakkeenpäästä jatkoimme matkaa Taivasalon ja Kustavin kautta Vuonaisen lauttarantaan. Sopivasti tauotettiin kun kiva paikka matkan varrelle sattui. Tästä jatkoimme sitten matkaa lautalla Brändöön Åvan lauttarantaan. Lauttamatkan aikana keli muuttui ja alkoi sataa. Sade ei haitannut, koska ilma oli lämmin. Yöpaikaksi olimme varameet Fiskettorpalta mökin, joka sijaitsi Körsössä. Pienen poikkeaman jouduimme reitillä tekemään. Matkaa lautalta oli kymmenkuntakilometriä. Mikä ihana olimme myös varanneet saunavuoro. Sauna oli todella hyvillä näkymillä, ihan meren rannassa. Meidän vuoromme oli klo 22-23, joten eipä juuri muita ollut merellä. Nautittavaa, tämän paremmalla paikalla ei voi olla mökki enää.

Mökki oli siisti ja täysin asiallinen. Majoitukseen ei kuulunut aamupalaa, joten pientä särvintä oli omasta takaa. Uni maittoi hyvin.

Seuraavana päivä jatkoimme Torsholman lauttarantaa. Matkalla oleva vanha tanssilava, luisto oli vähän heikko :=)

 

                           

Aikaa tähän meni noin tunnin. Fillari kulki ja keli oli hyvä. Torsholmasta lauttamatkamme vei Kumlingen ohitte Värdöön rantaan Hummelvikin lauttarantaan. Puuduttava lauttamatka, joten pienet "tirsat" olivat paikallaan. Matka kesti 2,5h. Tuuli sen verran viileää,  ettei tehnyt mieli kannella olla. Värdöstä ajoimme Prästöön ja olimme suunnitelleet siitä menevämme polkupyörälautalla Lumparlandin Lumpoon. Tietomme oli vanhaa ja lauttaa ei mennyt, joten uusi suunnitelma. Taivas oli tummien pilvien peitossa ja tuuli yltynyt joten kartat esiin ja vaihtoehtoja ei ollut kovinkaan monta. Päätimme jatkaa Sundin puolelle lossilla ja siitä eteenpäin. Ystäviemme mökki oli Lemlandin Herröössä, joten matkaa edessä noin reilu 50km. Tankkasimme itsemme ja jatkoimme eteenpäin.Taukokaffeet.

Melko uuvuttava oli Sundin suora reilun vastatuulen ja vaihtelevan maaston vuoksi. Onneksemme taivas repesi ja tuuli tyyntyi, joten mikäs oli fillaroida. Poikkesimme Bomarsundissa ja sovimme menevämme sinne paremmalla ajalla. Tästä matkamme jatkui. Fillarireitti meni hienosti Kastelhomin linnan lähistöltä.

 

Näihin nähtävyyksiin ei nyt ollut aikaa, koska kello alkoi olla aikapaljon. Fillaroimme kohti Marianhaminaa pieniä pikkuteitä pitkin maaseutua. Maarianhaminaan saakka meidän ei kannattanut mennä vaan Jomalanbyn kohdalla lähdimme kohti Lemmlandia ja Längnäsin satamaa kohti. Herrö sijaisee Lemlandin kärjessä, joten matkamme kulki Flakan kylän kautta sinne. Haittana oli myöhäisen ajankohdan vuoksi se, ettei taukopaikkoja ollut oikein auki enää. Poikkesimme lähikaupassa hakemassa lisää juotavaa ja pientä huikopalaa, jotka söimme taukopaikalla. Lopulta määräpäässä olimme illalla yhdentoista maissa. Sauna oli lämmin joten siitä nauttimaan. Uni tuli ilman pyytämättä.

Viikonlopun aikana lähdimme uudestaa Kastelmolmin linnan alueeseen tutustumaan. Alueella lampaat laiduntivat ja vieressä venesatama.

Erittäin hieno alue oli Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseo.

 

Alueelle on siirretty vanhoja rakennuksia eripuolelta Ahvenanmaata. Täällä vietetään maakunnan virallisa juhannusjuhlia, joten hieno juhannussalko seisoo pihapiirissä.

Alueella on myös vankilamuseo, jonne emme päässeet sisälle enää.  Samalla reissulla poikkesimme vielä Bomarsundin linnoitusalueella, joka kuuluu Ahvenanmaan kuuluisinpiin nähtävyyksiin. Aikanaan tämä alue on ollut oma pieni kylä. Kävimme Notvikin puolustustornilla myös. Täältä olikin todella hienot näkymät merelle.

Poikkesimme Maarianhaminassa ostoksilla ja ruokailemassa maistellen mm. ahvenanmaan pannukakkua. Pikkuisen muuten on hyvää. Täsät syödään joko vadelma- tai luumuhiillon kanssa. Itse pidin ehkä hiukan enemmän luumuhillon kanssa.

 

Väkeä oli paljon liikkeellä, koska siihen aikaan vietettiin meripäiviä. Kelit vain oli edelleen vaihtelevat, joten meidän ei tehnyt mieli lähteä rientoihin mukaan. Teimme myös retken Herrön niemenkärkeen jossa oli luonnonsuojelualue. Nuotiolla teimme pientä iltatapalaa.

Teimme suunnitelmaa kotimatkasta muuttaen hiukan reittiä alkuperäisestä. Lähtöaamuna fillaroimme jälleen puolipilvisessä lämpimässä kelissä Lumparlandin Svinön lauttarantaa. Tästä lauttamme vei meidät Degerbyn lauttarantaan Föglön saarelle. Olin tarkistanut google mapista matkan pituuden Degerbyn rannasta Överbyn rantaa josta meidän seuraava lautta lähti.Mapsin mukaan se oli 12 km, joka oli ok, koska aikaa meillä oli käytettävissä tunti siirtymään. Yllätyksenä huomasimme tienviitassa kilometrimäärän olevan 17km, joten isompi vaihde piti laittaa päälle. No voisi miettiä, että mentäisiin seuraavalla lautalla mutta sitä olisi pitänyt odottaa useampi tunti. Tähän siirtymään kuului vielä yksi epävarmuustekijä eli lossimatka. Meidän onneksemme lossi oli rannassa ja ehdimme ajoissa Överbyyhyn ja jäi jopa aikaa :=) Onneksi ei ollut suurta maastovaihtelua vaan fillari rullasi hyvin.

Överbystä lauttamme vei meidät Kökaren saarelle.  Matka kesti 2,5 tuntia.  Täällä meillä oli aikaa noin viisi tuntia, joten ruokailimme ja fillaroimme saaren läpi. Poikkesimme myös yhdellä tilalla, jossa oli pieni tilakahvila. heidän tuotteena oli paikalliset hillot ja siiderit, joiden raaka-ainetta he kasvattivat. Paikka oli Peders Aplagård Osterbyggessä. Näin ymmärsin. Kuvia Kökarestä.

Kökaren saarelta lauttamme vei meidät Korppooseen. Tämäkin matka kesti reilu 2 tuntia. Lauttamatkan aikan olikin alkanut sataa mutta  onneksemme meidän majapaikkamme oli noin viiden km päässä. Olimme varanneet aitan B &B Faffas paikasta. Aitta oli erittäin siisti kuten koko paikka, joten tänne voi toisenkin kerran poiketa. Hinta-laatusuhde oli todella paikallaan. Juuri ympäristöä emme ehtineet katsoa, koska olimme noin klo 22 perillä heillä ja heti aamupalan jälkeen jatkoimme meidän viimeiselle taipaleelle.

Vielä oli fillaroitava Turkuun. Majapaikastamme oli noin 80km Turkuun. Keli oli aika raikas, mutta päivän päälle lämpeni ja taivas selkiintyi. Aamulla jopa pienen sadekuuron saimme niskaan. Tästä sopivin tauotusten jatkoimme Nauvon, Paraisten Kaarina kautta Turkuun.

Korppoosta siirrytään Nauvon puolelle lautalla ja koko Nauvon saaren fillaroijat joutuvat ajamaan hiekkapohjaista pyörätietä. Paikoin se on huonossa kunnossa ja aikalailla raskas ajella suurine maastovaihteluineen. Nauvosta Turkuun olemme aikaisemminkin ajaneet, joten reitti oli entuudestaan tuttu meille. Saavuimme Turkuun hyvissä ajoin enne ystäviemme laivaan, joten kävimme vielä ansaituilla huurteisilla ja syömässä Aurajoen rannassa.

Viikko meni nopeaa ja hiukan jäi vielä hampaan koloon. Muutama saari on käymättä mutta onko se ensi kesän aika mennä sinne vai jotain muuta. Viro kenties. Maisemathan ovat näissä saarissa ja Ahvenanmaalla hienot. Pyörätiet pääosin hyvin hoidettu ja mantereella kiertävät vanhoja teitä, jolloin pääsee todella ihailemaan maisemia. Varsinkin jos kiireettömästi kulkee. Toiset fillaroijat tervehtivät toisiaan kute Lapin hiihtoladuilla. Uuden "vaippahousut" olivat hyvät ja muutenkin varusteet olivat riittävät. Toki kotiin tullessa käytiin ostamassa hiukan paremmat ja kevyemmät sadeasut. Ajatuksen aoli lähteä viikonloppuna vielä Espoo-Porvoo-Espoo reitti fillaroimaan, koska ajoa sinne seudulle on. Säätiedot lupasit kovaa sadetta ja tuulta, joten se jäi nyt toteuttamatta. Omasta kilometritavoiteesta puuttuu vielä, joten ehkä näitä lähitienoita sitten ajellaan.