Aloitin kesällä jo pojalle torkkupeittoa. Tämä olikin yllättävän suuritöinen. Kysyin häneltä neljä väriä, jotka hänen sisustukseen sopii. Siitä  se  sitten lähti.

Ohjeen otin Novitan sivuilta, käyttäen siksakneuletta. Siksak on helppo toteuttaa vain langankierroilla ja kavennuksilla. Lankana käytin osaksi seiskaveikkaa kaksin kerroin (keltainen) sekä Lauri nimistä sukkalankaa. Käytin pyöröpuikkoja numero 8.  En punninnut miten paljon painoi valmiina mutta suht painava tuli, muistaakseni lankaa meni vajaa 4 kerää jokaista väriä ja niitä meni yhteensä 16 eli tämän mukaan paino oli n. 1,5kg.

Ja tälläinen tuli. Itse kyllä saisin torkkuttua tuon alla.

Sitten tein pienelle miehelle talven kylmiin keleihin neulepaidan. Ohje on täysin omasta päästä eli korinpohjaneuletta. Lankana tähän käytin pehmeää superwash villalankaa. Langan nimi oli Merino Blend. Lanka itselleni täysin vieras, mutta erittäin mieluista ja pehmeää. Olen jostain poistokorista sitä joskus ostanut. Paidan koko on 86cm.

Lisäksi pienimies sai vielä pitkävartiset lapaset, johin käytin 7 veikan lankaa, että saisin hiukan paksummat niistä. Pienen miehen sormet kun ovat aina kylmät.  Tein niiden varret kuten veturisukkien, jolloin pysyvät paremmin ylhäällä.

Pieniä ihmisiä on meille tulossa lisää, joten sen jälkeen aloittelinkin pientä vauvanpeittoa.  Yhden facebook ryhmän innoittamana aloitin sitä tekemään pajuneliöistä. Ja kun tiesin, että uusi tulokas oli poika, valitsin värit sen mukaan.

Kuten kuvasta on huomattavissa, lankana käytin Novitan pehmeää Ipana lankaa. Luonnonvalkoinen on Nallea omista varastoistani. Virkkuukoukku oli nro 3. Pajuneliö on helppo tehdä ja ohjeen googletin netistä.

 Tässä valmis peitto vaunuihin. Neliöitä tuli kaiken kaikkiaan 35. Yhdistin ne virkkaamalla luonnonvalkoisella langalla. Reunaan tein omasta päästäni reunuksen.

Päivät olivat melko sumuisia, joka hiukan haittasi näkyväisyyttä tunturilta. Näkymät kuitenkin olivat aivan loistavat. Mieli ja sielu lepäsi näkymässä. Illat tanssimme sen minkä jaksoimme koko päivän ulkoilun jälkeen.

Seuraavana viikonloppuna olikin sitten reissu Tukholmaan. Lähdimme Suomen amerikkalaisen jalkapallonliiton kauden loppuristeilylle. Molemmat yöt olimme laivalla, joten maissa oloaika oli lyhyt ja siitäkin suurin osa meni Suomi-Ruotsi ottelun seurantaan. Ko. joukkueessa poikani pelaa, siinä selitys tälle reissulle.

Suomi onneksi voitti sekä miehissä että naisissa.

Tallinnassa kävin aikoinani paljonkin kun Tallinnaan matkailu alkoi. Nyt onkin ollut useita vuosia(lukuunottamatta viime kesän Boccelin konserttia siellä) etten siellä ole poikennut ja todellakin kaupunkihan on länsimaistunut ja kehittynyt valtavaa vauhtia. Erittäin kaunis kesäkaupunki. Käyntikerroillani tuli kierrettyä ihan uusiakin paikkoja, jotak ovat syystä tai toisesta jääneet väliin. Esimerkiksi RoccaMaressa kävin vasta ensimmäistä kertaa ja vaikka putiikkia oli toisensa vieressä, mitään ei jäänyt käteen. Tännehän lähtee bussi satamasta tai virukeskuksen takaa.

Myös paljon puhuttu Karnaluksen lankatukku tuli tällä kertaa tutuksi. Sehän käsityöihmisen "taivas". Oli onni, että mukana oli pieni laukku, joten se rajoitti hyvin ostosten määrää. Toki lankoja piti ostaa joista todennäköisesti sukkia tulee tehtyä talven aikana. Lankojahan ei vielä olekaan kotona yhtään.

Molemmilla kerroilla myös kävin ilusalongissa kuten olen useinmiten käynyt Tallinnassa ollessani. Niin sai kulmat ja ripset uuden värin, kädet ja jalat tulivat hyvin hoidettua. Kosmetologit eivät juuri puhuneet muutakuin venäjää, joten kommunikointi jäi suht vähäiseksi. Ilmat sattuivat hyvät molemmilla kerroilla joten aikaamme kulutimme terasseilla istuen ihmisiä ihmetellen. Myös sattui Tallinnan musiikkiviikotkahan ne oli, jolloin esityksiä oli ympäri vanhaa kaupunkia.

Jospa aloittaisi Sillanpään 50-vuotis konsertista joka oli mielestäni aivan huikee ja todellakin hintansa väärti elokuulla Helsingin olympiastadionilla. Kyllä se mies osaa. Tästä reissusta sitten poki  pikkujoulutapahtuma, eli kotimatkalla varasimme jo VIP-liput joulukuun alussa olevaan Sillanpää ja Neljänsuoran pikkujouluihin. Taattua tavaraa.

Elokuun lopussa otimme äkkilähdön vielä Kreikkaan ja siellä Lefkaksen Nidriin. Paikan valintaan vaikutti se, ettemme olleet käyneet ko. paikassa. Tämä loma oli ajatus ottaa ihan rennosti lepäillen ja nauttien vielä lämmöstä ennen  tulevaa talvea.

Nidri kylänä oli melkoinen turistirysä ja itselleni tuli lähinnä mieleen Intian kadut, koska ihmisiä oli kuin pipoo. Lähirannat eivät myöskään miellyttäneet, joten oli lähdettävä jonnekin muualle. Se mikä Nidrissä oli ihanaa se vihreys elokuun paahteesta huolimatta. Nidrin rannoilta näki todella vihreille saarille, hiukan tuli mieleen Turun saaristo mutta olihan vesi paljon kauniinpaa.

Toisena päivänä lähdimme etsimään jotain rauhallisempaa paikkaa. No ei se ihan kommelluksitta mennyt mutta lopputulos oli enemmän kuin hyvä. Istuimme bussipysäkillä pitäen juomataukoa ja jokin bussi pysähtyi siihen. Hyppäsimme kyytiin ja rahastajalta kysyimme hyvää rauhallista rantaa matkan varrelta. Bussi jättikin meidän jossain vaiheessa ja hiukan aikaa ympärille katsoen ei mitään rantaa näkynyt. Seisoimme melko korkealla jyrkänteellä. Hetken käveltyämme päädyimme hotellin eteen ja reippaana laskimme portaat alas ja siellähän oli valtava laituri ihan meitä varten. Saimme olla ihan kahdestaan ja portaat ylös ja kaikki palvelu pelasi.

Parasta myös oli se, että tarjolla oli monia meriretkiä ja nämä retket teimme Nikolauksen paatilla. Retkiin sisältyi kevyet ranta piknikit. Kiersimme monia rantoja, joihin muuten ehkä on mahdoton päästä. Myös kävimme Papa Nikolauksen luolan sisällä johon koko laiva taitavan kapteenin ansioista meni sisään.

Poikkesimme kauniilla Egremnin, Porto Katsikin sekä Agiofilin rannoilla. laiva matka eteni rauhallisesti maisemia ihaillen. Välillä pulahdimme uimaan erittäin kirkkaan turkoosiin veteen. Päivä oli antoisa ja todellakin leppoisa tunnelma. Toisena meriretkipäivänä kävimme Papanikolis cavella ja aamuuinti tehtiin Formekulalla sen jälkeen jatkoimme matkaa Kastoksen rannalle  jossa nautimme lounaan rannalla. Lopuksi poikkesimme vielä Kalamoksen kylässä jossa oli mahdollisuus myös uintiin jos tarvetta sille oli. Kylä oli erittäin pieni ja vaatimaton mutta satamassa oli kuitenkin paljon paatteja joten jotain siellä varmasti oli. Lyhyen pysähdyksen aikana emme ehtineet tutustua kuin ihan lähimaastoon ko. kylässä. 

Lähellä Nidrin satamaa näkyy  saari nimeltään Scorpion, joka tunnetaan Onassiksen perheen yksityisenä saarena. Lämpimästi suosittelen ottamaan muutama meriretken omaan ohjelmistoon jos Nidrissä poikkeat.

Yhtenä päivä ”patikoimme” Nidrin vesiputoukselle, joka oli kuitenkin suhteellisen kuiva näin loppukesästä. Vesiputous sijaitsi neljän kilometrin päässä Nidristä. Se tunnetaan myös nimellä Dimosari, koska aikanaan alueella oli paljon valtion omistamia vesimyllyjä ja Dimos tarkoittaa valtiota. Kävelyreitti vei oliivipuiden ja sitruunapuiden ohi ja paikallista asuintaloja matkan varrella myös on. Olimme hiukan liian myöhään matkassa ja siellä oli niin paljon ihmisisä ettei tehnyt mieli mennä uimaan ko. putouksen juurelle. Näky oli kuitenkin kaunis. Tulomatkalla pysähdyimme syömään matkana varrella olevaan kylään.

Mainitsemisen arvoinen ravintola sijaitsi ihan rannalla eli Mamma Mia. Ruoka oli hyvää ja siellä vietettiin kreikkalaista iltaa joten pääsi aitoon fiilikseen. Osa asiakkaista osallistui myös tanssiin. Rannan kiinalaisessakin ravintolassa oli hyvä ruoka. Nidrin kävelykadulla  ihan kadun vieressä oli yksi erittäin pieni ravintola. Ulkona oli kuusi asiakaspaikka mutta ruoka oli taivaallisen hyvää, nimi vain on päässyt unohtumaan. Valokuvia tällä reissulla tuli otettua yllättävän vähän.

Kiinalaisen onnenkeksin sanoin” By helping someone today, you may also helping yourself”

Säitä uhaten lähdimme matkaa kuten olimme suunnitelleet, vaikka säätiedoitus ei kovin hyvää luvannutkaan. Näinhän se on mennyt koko kesän. Otimme varustett sitä mukaan pyörälaukkuihin. Asiaan toi helpotusta se, että ystävämme vei osan kamoista perille ja jouduimme ottamaan vain mukaan se mitä matkalla  tarvitsimme. Pyörät olimme varanneet Turusta Karvisen pyörvuokraamosta. Täältä otettu pyörät jo kolmekertaa ja hyväksi todettu. Fillarit on huollettu ja toimivat hyvin.

Yövyimme ensimmäisen yön Raisiossa, jolloin pääsimme aamusta uusilla silmillä lähtemään. Edellisillalla olimme syömässä iltaa Naantalissa ja todellakin heinäkuun puolessa välissä oli ensimmäinen kaunis kesäilta, jolloin pystyi syömään terassilla. Alla pari kuvaa Naanatalista, joka on erittäin kaunis kaupunki. Ja tunnelma siellä on jollain tapaa kansainvälinen.

Lähdimmme aamupalan jälkee ajelemaan kohti Merimaskua, jossa jo söimme lounasta rantamakasiineillä, koska tarjolla oli savulohta .=) Ja tokikin emme olleet täysin varmoja kuinka matkan varrella on ruokapaikkoja. Itse en piittaa kovinkaan paljon pikaruuista joten pyrimme välttämään niitä paikkoja. Tästä matkamme jatkui Kohti Velkuaa, josta olikin  ensimmäien lauttamatkamme.

Lautta vei meidät Hakkeenpäähän. Keli oli erittäin hyvä fillaroida puolipilvistä, hiukan seisova ilma muttei satanut. Hakkeenpäästä jatkoimme matkaa Taivasalon ja Kustavin kautta Vuonaisen lauttarantaan. Sopivasti tauotettiin kun kiva paikka matkan varrelle sattui. Tästä jatkoimme sitten matkaa lautalla Brändöön Åvan lauttarantaan. Lauttamatkan aikana keli muuttui ja alkoi sataa. Sade ei haitannut, koska ilma oli lämmin. Yöpaikaksi olimme varameet Fiskettorpalta mökin, joka sijaitsi Körsössä. Pienen poikkeaman jouduimme reitillä tekemään. Matkaa lautalta oli kymmenkuntakilometriä. Mikä ihana olimme myös varanneet saunavuoro. Sauna oli todella hyvillä näkymillä, ihan meren rannassa. Meidän vuoromme oli klo 22-23, joten eipä juuri muita ollut merellä. Nautittavaa, tämän paremmalla paikalla ei voi olla mökki enää.

Mökki oli siisti ja täysin asiallinen. Majoitukseen ei kuulunut aamupalaa, joten pientä särvintä oli omasta takaa. Uni maittoi hyvin.

Seuraavana päivä jatkoimme Torsholman lauttarantaa. Matkalla oleva vanha tanssilava, luisto oli vähän heikko :=)

Aikaa tähän meni noin tunnin. Fillari kulki ja keli oli hyvä. Torsholmasta lauttamatkamme vei Kumlingen ohitte Värdöön rantaan Hummelvikin lauttarantaan. Puuduttava lauttamatka, joten pienet "tirsat" olivat paikallaan. Matka kesti 2,5h. Tuuli sen verran viileää,  ettei tehnyt mieli kannella olla. Värdöstä ajoimme Prästöön ja olimme suunnitelleet siitä menevämme polkupyörälautalla Lumparlandin Lumpoon. Tietomme oli vanhaa ja lauttaa ei mennyt, joten uusi suunnitelma. Taivas oli tummien pilvien peitossa ja tuuli yltynyt joten kartat esiin ja vaihtoehtoja ei ollut kovinkaan monta. Päätimme jatkaa Sundin puolelle lossilla ja siitä eteenpäin. Ystäviemme mökki oli Lemlandin Herröössä, joten matkaa edessä noin reilu 50km. Tankkasimme itsemme ja jatkoimme eteenpäin.Taukokaffeet.

Melko uuvuttava oli Sundin suora reilun vastatuulen ja vaihtelevan maaston vuoksi. Onneksemme taivas repesi ja tuuli tyyntyi, joten mikäs oli fillaroida. Poikkesimme Bomarsundissa ja sovimme menevämme sinne paremmalla ajalla. Tästä matkamme jatkui. Fillarireitti meni hienosti Kastelhomin linnan lähistöltä.

Näihin nähtävyyksiin ei nyt ollut aikaa, koska kello alkoi olla aikapaljon. Fillaroimme kohti Marianhaminaa pieniä pikkuteitä pitkin maaseutua. Maarianhaminaan saakka meidän ei kannattanut mennä vaan Jomalanbyn kohdalla lähdimme kohti Lemmlandia ja Längnäsin satamaa kohti. Herrö sijaisee Lemlandin kärjessä, joten matkamme kulki Flakan kylän kautta sinne. Haittana oli myöhäisen ajankohdan vuoksi se, ettei taukopaikkoja ollut oikein auki enää. Poikkesimme lähikaupassa hakemassa lisää juotavaa ja pientä huikopalaa, jotka söimme taukopaikalla. Lopulta määräpäässä olimme illalla yhdentoista maissa. Sauna oli lämmin joten siitä nauttimaan. Uni tuli ilman pyytämättä.

Viikonlopun aikana lähdimme uudestaa Kastelmolmin linnan alueeseen tutustumaan. Alueella lampaat laiduntivat ja vieressä venesatama.

Erittäin hieno alue oli Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseo.

Alueelle on siirretty vanhoja rakennuksia eripuolelta Ahvenanmaata. Täällä vietetään maakunnan virallisa juhannusjuhlia, joten hieno juhannussalko seisoo pihapiirissä.

Alueella on myös vankilamuseo, jonne emme päässeet sisälle enää.  Samalla reissulla poikkesimme vielä Bomarsundin linnoitusalueella, joka kuuluu Ahvenanmaan kuuluisinpiin nähtävyyksiin. Aikanaan tämä alue on ollut oma pieni kylä. Kävimme Notvikin puolustustornilla myös. Täältä olikin todella hienot näkymät merelle.

Poikkesimme Maarianhaminassa ostoksilla ja ruokailemassa maistellen mm. ahvenanmaan pannukakkua. Pikkuisen muuten on hyvää. Täsät syödään joko vadelma- tai luumuhiillon kanssa. Itse pidin ehkä hiukan enemmän luumuhillon kanssa.

Väkeä oli paljon liikkeellä, koska siihen aikaan vietettiin meripäiviä. Kelit vain oli edelleen vaihtelevat, joten meidän ei tehnyt mieli lähteä rientoihin mukaan. Teimme myös retken Herrön niemenkärkeen jossa oli luonnonsuojelualue. Nuotiolla teimme pientä iltatapalaa.

Teimme suunnitelmaa kotimatkasta muuttaen hiukan reittiä alkuperäisestä. Lähtöaamuna fillaroimme jälleen puolipilvisessä lämpimässä kelissä Lumparlandin Svinön lauttarantaa. Tästä lauttamme vei meidät Degerbyn lauttarantaan Föglön saarelle. Olin tarkistanut google mapista matkan pituuden Degerbyn rannasta Överbyn rantaa josta meidän seuraava lautta lähti.Mapsin mukaan se oli 12 km, joka oli ok, koska aikaa meillä oli käytettävissä tunti siirtymään. Yllätyksenä huomasimme tienviitassa kilometrimäärän olevan 17km, joten isompi vaihde piti laittaa päälle. No voisi miettiä, että mentäisiin seuraavalla lautalla mutta sitä olisi pitänyt odottaa useampi tunti. Tähän siirtymään kuului vielä yksi epävarmuustekijä eli lossimatka. Meidän onneksemme lossi oli rannassa ja ehdimme ajoissa Överbyyhyn ja jäi jopa aikaa :=) Onneksi ei ollut suurta maastovaihtelua vaan fillari rullasi hyvin.

Överbystä lauttamme vei meidät Kökaren saarelle.  Matka kesti 2,5 tuntia.  Täällä meillä oli aikaa noin viisi tuntia, joten ruokailimme ja fillaroimme saaren läpi. Poikkesimme myös yhdellä tilalla, jossa oli pieni tilakahvila. heidän tuotteena oli paikalliset hillot ja siiderit, joiden raaka-ainetta he kasvattivat. Paikka oli Peders Aplagård Osterbyggessä. Näin ymmärsin. Kuvia Kökarestä.

Kökaren saarelta lauttamme vei meidät Korppooseen. Tämäkin matka kesti reilu 2 tuntia. Lauttamatkan aikan olikin alkanut sataa mutta  onneksemme meidän majapaikkamme oli noin viiden km päässä. Olimme varanneet aitan B &B Faffas paikasta. Aitta oli erittäin siisti kuten koko paikka, joten tänne voi toisenkin kerran poiketa. Hinta-laatusuhde oli todella paikallaan. Juuri ympäristöä emme ehtineet katsoa, koska olimme noin klo 22 perillä heillä ja heti aamupalan jälkeen jatkoimme meidän viimeiselle taipaleelle.

Vielä oli fillaroitava Turkuun. Majapaikastamme oli noin 80km Turkuun. Keli oli aika raikas, mutta päivän päälle lämpeni ja taivas selkiintyi. Aamulla jopa pienen sadekuuron saimme niskaan. Tästä sopivin tauotusten jatkoimme Nauvon, Paraisten Kaarina kautta Turkuun.

Korppoosta siirrytään Nauvon puolelle lautalla ja koko Nauvon saaren fillaroijat joutuvat ajamaan hiekkapohjaista pyörätietä. Paikoin se on huonossa kunnossa ja aikalailla raskas ajella suurine maastovaihteluineen. Nauvosta Turkuun olemme aikaisemminkin ajaneet, joten reitti oli entuudestaan tuttu meille. Saavuimme Turkuun hyvissä ajoin enne ystäviemme laivaan, joten kävimme vielä ansaituilla huurteisilla ja syömässä Aurajoen rannassa.

Viikko meni nopeaa ja hiukan jäi vielä hampaan koloon. Muutama saari on käymättä mutta onko se ensi kesän aika mennä sinne vai jotain muuta. Viro kenties. Maisemathan ovat näissä saarissa ja Ahvenanmaalla hienot. Pyörätiet pääosin hyvin hoidettu ja mantereella kiertävät vanhoja teitä, jolloin pääsee todella ihailemaan maisemia. Varsinkin jos kiireettömästi kulkee. Toiset fillaroijat tervehtivät toisiaan kute Lapin hiihtoladuilla. Uuden "vaippahousut" olivat hyvät ja muutenkin varusteet olivat riittävät. Toki kotiin tullessa käytiin ostamassa hiukan paremmat ja kevyemmät sadeasut. Ajatuksen aoli lähteä viikonloppuna vielä Espoo-Porvoo-Espoo reitti fillaroimaan, koska ajoa sinne seudulle on. Säätiedot lupasit kovaa sadetta ja tuulta, joten se jäi nyt toteuttamatta. Omasta kilometritavoiteesta puuttuu vielä, joten ehkä näitä lähitienoita sitten ajellaan.

Eli isäntä vaihtoi kiltisti tapeetit  mutta lattiaa ei suostunut vaihtamaan, eli jäi tuollainen ruma ruskea. Hioi, paklasi ja hioi taas vanhan lipaston.  Toki kaikkia elämisen jälkiä en haluakaan peittää. Olen aina ollut kova keräämään kaikkia vanhoja huonekaluja, joten niitähän tuolta varastosta löytynee. Tässä kuvat ennen ja jälkeen. Itse olen aika tyytyväinen. Lipaston ovissa on puuleikkaukset, jotka eivät näy kuvissa. Maalauksen jälkeen jotenkin nousivat paremmin esiin.

Ennen

Jälkeen

Etsin torista parisänkyä ja löysinkin tästä 10 kilometrin päästä vanhan mäntyisen sängynrungon. Isäntä hioi sen ja sahasi jalkapää pois jolloin varpaat pääsee ylilaidan. Itseäni ahdistaa jos jalkopäässäkin on ns. laita. Myös päiväpeitto laskeutuu paremmin.

Huoneesta tulee nyt sini-valkoinen (kreikkafani)  Heitän hiukan sekaan keltaista, jota löytyy päiväpeiton ja verhojen päiväkakkaroista. En löytänyt kaupasta keltaista tyynyä, eikä itselläni ollut keltaista kangasta ja villalankaa löytyi oikeana värinä, joten neuloin tyynyn päällisen. Tein sen seiskaveljeksestä kaksinkertaisella langalla, nro 7 60 cm pyöröpuikoillla. Neuleeksi valitsin korinpohjaneuleen. Reunoihin virkkasin vielä kiinteät silmukat, jolloin mielestäni sain siihen hiukan ryhtiä. Kaapista ei löytynyt ruskeita tai valkoisia nappeja, joten nämä saavat käydä.

 Huoneen lopputulos tässä. Ilme kyllä muuttui ja valoisuutta tuli lisää.

Nythän sitten kävi niin että jatkan hommaa alakerrassa....pari huonekalua saa varmaan uuden maalin. Jossain vaiheessa olen kertaaleen klaffipiirongin ja tv tason jo tuunannut, mutta niiden värivalinta harmitti jo alusta alkaen. Tarvittaisiin nyt vain muutama poutapäivä ennen ensi viikon reissua.

Hotellimme oli Alantha, ei ihan keskipisteessä mutta ei paljoakaan. Erittäin siisti ja rauhallinen muuten paitsi....Puolen viikon maissa yläkertaamme muutti asukkaat. Siellä käytiin aamulla aikaisin kylvyssä ja illalla myöhään...ja kaikki kuului kun meidän kylppäri olisi ollut käytössä. No ne on niitä yhdessä elon murheita, kun täältä luonnon rauhasta ja hilaisuudesta lähtee suureen maailmaan.

Lämpöä meillä riitti vaikka usein keväisinhän Kreikan kelit voivat olla hyvinkin vaihtelevia. Onni suosi meitä kuitenkin tässä. Agios Nikolaus on melko pieni paikka mutta sitäkin kauniimpi. Toki ei vedä vertoja Santorinille, jota kuvataaankin Kreikan kauneimmaksi eikä syyttä. Agios Nikolauksessa oli vielä paljon jäljellä alkuperäistä Kreikkaa. Kaupungin keskusta on viehattävä. Keskellä olevaa järveä ympäröi erilaiset tavernat. Parilla reunalla oli korkeat kallioseinämät  joiden huipulle veivät portaat ja huipulta avatui valtavan huikeat näkymät kaupunkiin.Kiertelimme kaupunkia ja nautimme lämmöstä, sekä istuskelimme kahviloissa. Pidän ihmisten seuraamisesta jostain syystä. Agios Nikolauksessa oli portaita ja taas portaita, näitähän riitti.Kaupungin ytimessä olivat myös kävelykadut matkamuistomyymälöineen. Paikka sinällään oli siisti. Uimarannat kaupungissa olivat aika vaatimattomia ja kivisiä, joten uimakengät olivat paikallaan. Alkuviikosta katsoimme yhtä tavernaa kun sieltä kuuluin iloinen puheensorina ja paikka oli täynnä, joten ruuan täytyi olla siellä hyvää. Yleensähän jos tavernassa on porukkaa ja varsinkin paikallisia ihmisiä, ruoka on hyvää. Joten sinne sitten. No emme ymmärtäneet miten isot annokset saimme..tilasimme kuten asiaan kuuluin kreikkalainen salaatti kahdelle ja omat lämpimät ruuat...apua ne annokset, vaikka kova syömään olenkin. Lautasella oli kaksi isoa kanan rintafilettä, kasviksia ja kaikki oli todella hyvää. Poikkesimme toisenkin kerran täällä. Taverna sijaitsee järven reunalla hiukan kun nousee ylöspäin kohti kalloiseinämää. Paikan nimi  oli Kapvayio. Tunnistuksena tuolit olivat kaikki erivärisiä ja pöytiä oli vieri vieressä.

Itseäni kiehtoi valtavasti Agios Nikolauksen lähelläsijaitseva Plakan kylä ja Spinalongan saari. Jokainen joka on lukenut Viktoria Hislopin kirjan "Saari", luultavasti on kiinnostunut ko. saaresta. Tällä hetkellähän teemalta tulekin kirjaan perustuva sarja nimeltään Saari. Kiva bongata tuttuja paikkoja. Lähdimme paikallisbussila kohti Plakan kylää. Lippu maksoin vajaa pari euroa ja bussiliikenne sujui joustavasti. Plakan kylään mennessä ohitimme Lenikan ja Eloundan, jossa kuulemma kalliimmat hotellit.  Tämä kylä jotenkin  ei kutsunut pysähtymään, vaikka ohittamamme satama-alue olikin vilkas.

Plakan kylä on pieni rannikkokylä, jota toki on vilkastattanut spinalonga ja sen tietoisuus. Plakan kylästä pääsee lautalla spinalongan saarelle. Toki sinne pääsee Eloundasta ja Agios Nikolauksestakin. Halusin kuitenkin kokea sen niin kuten se kirjassa oli mainittu. Toki emme päässeet soutuveneellä vaan pienellä lautalla. Oli onni, että lähdimme aamun ekalla bussilla matkaan, saimme tutustua saareen hilajisuudessa muutaman turistin kanssa. Kävelykierroksemme lopussa useat isot turistilaivat tulivat saarelle ja esimerkiksi valokuvaus olisi ollut haasteellisempaa. Saarella oli paljon raunioita. rakennuksia oli ehditty paljon tuhota ennekuin saaresta tuli suojelukohde. Nyt siellä tehtiin kovasti töitä paikan eteen. Eli muutaman vuoden kuluttua uudelleen katsomaan. Saarihan ei ole ainoastaan ollut leprasaarena vaan myös sotilaallinen tukikohta. Kuitenkin 1900- luvun alussa siitä päätettiin tehdä leprasiirtola, kunnes se lopetettiin 1957. Itse kaipasin siellä esimerkiski pientä myymälää, joka olisi voinut jakaa karttaa mikä mikäkin rakennus oli. Toki siellä matkan varrella oli karttoja. Itse Hislopin kirjan lukeneena en voinut olla miettimättä niitä henkilöitä ja heidän elämää ja kohtaloita. Saari lähti elämään mielessäni. Siinä oli jotain traagista mutta toisaalta taas kiehtovaa. Aikaa kannattaa varata ko. saarelle ja todellakin mennä aikasin.

Palasimme pienellä lautalla takaisin Plakan kylään. Täällä söimme Kreetan parhaat moussakat. Paikan nimi oli Thalassa Seafood. Kylä oli hiljainen ja jotenkin aidon oloinen. Mustekalat riippuivat narulla kuivamassa, kylässä oli vielä paljon paikallisia, koska turistiaika oli vasta alkamassa.Spingalogaan liput ostimme Plakan kylästä. Kylän raitilla oli uusi minimarketti ja sinne mennessämme markettia juuri kirkonmies siunasi käyttöön. Päätimme viettää loppupäivän Plakan kylässä ja uikkarit tietenkin oli hotellissa, joten uusien ostoon. Vaihtoehtoja ei ollut kovin paljon ja hintakin oli melko kohtuuton mutta kaupat tuli. Ranta oli rauhallinen ja auringonpalvojia vain kourallinen. Ranta kivinen. Palasimme Agios Nikolaukseen auringonlaskun aikaan viimeisellä bussilla. Pidän näistä pienistä kylistä ja voisin jopa ajatella olevani sellaisessa pitempääkin. Ehkä joskus vuokraan talon koko kesäksi.

Seuraavana päivänä lähdimme paikallisbussilla Kritsan kylään. Kylään on noin reilu 10 kilometriä. Tässä kylässä oli jo heti aamusta eri turistiryhmiä maastoautoineen. Joidenkin mielestä tämä kylä on liian turistimainen mutta mielestäni sieltä voi aistia vielä alkuperäistä elämää. Toki kylässä oli paljon putiikkeja ja tavernoja. Itse kylän tutustumisen jälkeen meitä kuitenkin kiehtoi kylän ulkopuolella oleva Kritsan rotko. Se olikin aika hieno ja vaikuttava. Alku oli helppoa kulkea, toki hyvät kengät ovat paikallaan mutta jossain vaiheessa väylä kapeni ja joutui kiipeämään. Tässä vaiheessa minun piti antaa periksi, maaliskuulla operoitu olkapää ei kestänyt tätä hommaa. Näimme kuitenkin erittäin upeita kohtia. Korpit kierteli ja huusivat ylhäällä varmaan odottaen, että mummu kuukahtaa. Saivat pitkän nenän:=) Tallustimme takasin kylään ja söimme erittäin hyvin paikallisessa tavernassa bussia odotellessa.

Ajoimme yhtenä päivänä Kroustasin kylään paikallisbussilla. Tuli tunne, että tässä kylässä asui vain eläkeläisiä. Joka oven vieressä istui ikäihminen, kuten Kreikassa kuuluukin. Kylä oli hiljainen ja tyypillinen kreikkalainen kylä. Tarkoituksemme oli lähteä täältä patikoimaan vuoren rinnettä kohti Karo Horiota. Patikointireitin lähtöpiste oli kylän ulkopuolella ja erittäin huonosti merkattu.

Lopulta muutaman kyselyn jälkeen löysimme sen ja lähdimme lompsimaan. Aurinko lämmitti ihan kivasti, joten repussa oli paljon juotavaa ja pientä huikopalaa, jopa yhdet oluetkin:=). Matkamme jatkuin eteenpäin ja reitti oli jatkossakin huonosti merkattu, joten hutiin mentiin.

Polku johdatti meidät erään aavemaisen talon markille jossa koirat huusivat. Jos irti olisivat päässeet, pala persuuksista olisi varmaan lähtenyt. No mielikuvitus alkoi taas tekemään temppujaaan....mietin miten siellä asui joku erakko, joka saattoi olla vaikka sarjamurhaaja...heh heh. Palasimme takaisin päin ja yhdessä mutkassa puskien takaa löysimme sitten polun pään uudelleen. Näkymät olivat huikeet. Laskeuduimme alas päin poiketen Pyrgoksen kylässä, joka oli niin sokkeloinen, että luulin kiertäväni jo ympyrää.

 Joo oikein maailmanmatkaaja... Ruokapaikkaa tässä kylässä ei ollut, joten eteenpäin Kalo Horioon. Aikaa meillä taisi mennä noin viisi tuntia, matkan pituutta en tiedä. Kylmä olut maistui, joten ekaan tavernaan pysähdyimme. Tämä olikin joku hostellin tyyppinen paikka. Meitä palveli ystävällinen talon emäntä, ruokalista oli aika onneton....mutta vatsa täyttyi heidänpitsastaan. Sehän oli pääasia. Notkuimme siinä juoden toisetkin oluet odottaen bussin tuloa. No isäntä oli katsonut aikataulua ja lukenut väärinpäin sitä, joten bussinperävalot vain näkyi. Ja seuraava bussi olisi mennyt kahden tunnin päästä..pysäkin vieressä olevan apteekin henkilökunta tilasi meille ystävällisesti taxin Agios Nikolaukseen. Taxikyyti maksoin 20 euroon.

Loppulomasta vietimme vielä toisenkin päivän Plakan pienessä kylässä mutta nyt auringosta nauttien. Pitäähän sitä reissulla olla yksi rantapäiväkin. Meillä osui hiukan tullinen ja puolipilvinen, mutta saimme olla ihan kahden siellä. Löysimme suojaisan nurkkauksen, josta oli suora näkymä Spinalongan saarelle. Ja taas mieleeni tuli heidän kohtalo...

Heraklion lentokenttä oli melkoinen...jonotusta ja ruuhkaa, yksi turvatarkastusjono ja paljon ihmisiä. Juuri ja juuri ehdin käydä ostamassa evästä matkalle ja sen haluamani kukkaron Tax Freesta ja sitten saikin jo mennä koneeseen. Toki onhan se ihanaa ettei tarvinnut odotella mutta liika kiirekään ei ole hyvästä. Loma oli mainio ja niin vain jäin kaipaamaan uudestaan sinne...ja nyt etsinyt jo monesti halpaa lähtöä....ehkä loppukesästä pääsen ehkä en..Jos vaikka joka syksyisen pohjoisen patikka reissun sijaan lähdenkin lämpöön. Kuka tietää.

Tässä yksi mielellään mukaan lähtevä...

Kävin elämäni ensimmäisen kerran kasvitieteellisessä puutarhassa. Lähinnä bambua lähdimme sinne katsomaan. Kirsikkapuut ja kevätkukat olivat täudessä loistossaan.Ulkoaltaat vielä tyhjiä, mutta sisällä monta mielenkiintoista tuttavuutta. Myös muutama siemenpussi jäi käteen. Näitä nyt yritän lämmöllä ja rakkaudella kasvattaa. Kovin hidasta se on johtuen tästä kylmyydestä. Jospa ne sitten kukkivat ensi kesänä; Palava rakkaus, salkoruusu ja maitokello. Kaikki monivuotisia perannoja.

Pyöräilykauden olen myös aloittanut pikkuhiljaa, varoivaisesti tuon olkapään kanssa. Välineitä hiukan uusin Hesan reissulla. Ostin jopa vaippahousut. Kypärän olisi halunnut kauniimman mutta kohtuuhintaisissa ei ollut mitään kivaa. Ns. "potat" oli mun päähän liian raskaita, joten tyytyminen tavalliseen tylsään kypärään. XL on todella mulle sopiva urheiluliike, monipuolinen valokoima ja hinta-laatu suhde kohdallaan. Tunturi on kulkenut aika hyvin, toki vasta sata kilometriä. Hiljaa hyvä tulee, hiukan kyllä pitäisi päästä treenaamaan pidenpää matkaa kesän tulevaa koitosta varten.

Jotain käsitöitäkin olen tehnyt, eli sain itselle valmiiksi hellepaidan. Vain se helle puuttuu. En koskaan ole vaatetta itselleni virkannut ja aikalailla pitkän sitkeää oli tämäkin. Monta uutta tekelettä olisi tehnyt mieli aloittaa mutta pysyin nyt kovana ja vihdoin valmista. Lankana käytin Novitan puuvilla-bambu lankaa. Malli on novitan ledestä kesä 2009, joten hiukan olen matti myöhäinen. Toivottavasti tulee sellaisia kelejä, että voin pitääkin tätä. Olen tyytyväinen aikaansaannokseen.

Itselläni "pakollinen" kotonaolo jatkuu toimenpiteen vuoksi vielä ainakin kolme viikkoa. Aluksii ajattelin, etten millään saa aikaani kotona kulumaa hiukan liikerajoittuneena mutta niin ne päivät vain menee. Aluksi katsoin paljon elokuvia, joita en normaali elämässä juurikaan katso. Ilmoittauduin opiskelmaan 5 op edestä, muutama romaani on mennyt ja hiukan käsitöitä, kotitöitä ja PALJOn lenkkeilelyä ja jumppaamista. Painon pudotus tai muokkausvaihe jatkuu edelleen. Kilot ovat kyllä todella kovassa mutta muutama sentti on sieltä täältä lähtenyt joten ehkä kuitenkin jotain on tapahtunut. Pienestä täytyy iloita näillä kymmenillä.

Lupasin jotain tekelettä esitellä eli tyttö pyysi kesäksi liiviä ja tälläinen siitä tuli. Aluksi ajattelin, ettei millään onnistu koska siitä on jokunen vuosi kun viimeksi olen virkannut. Tyttö oli tulokseen tyytyväinen ja kyllä hiukan itsekin olen.

Ohjeen ja langan tilasin http://www.vihreavyyhti.fi/ Lankana käytin Linie 163 Bingo egyptiläistä merseroitua puuvillalankaa. Lanka oli helppoa virkata, luisto oli hyvä.

Eilen kävin hiukan kaupoilla ja kyllä sitä on hullu kun langat pistää ihan hurmokseen. Aivan ihania lankoja,  kuin karamellejä. Juuri olen yrittänyt tuhota vanhoja varastoja pois, tehden hiukan lisää tilaa muulle kuin langoille. Tälläisiä matkaan nyt lähti ja jokaiselle kerälle on malli mielessä kunhan vain saan ne toteutettua. Tahtoo olla kaapit täynnä niitä tarvike ym paketteja sit kun mä kerkeen...

Maltoin kuitenkin pitää näppini vielä erossa noista langoista ja tehdä keskeneräisen liinan valmiiksi.Tälläisen värkkäsin olkkarin pöydälle jämälangoista. Lankana käytin Novitan kotiväkeä ja ohjeen jakoi yksi facen ryhmäläinen. Kiitos hänelle.

Malli oli erittäin helppo tehdä, kunhan osaa pylvään ja ketjusilmukan :=)

Nyt kuitenkin pakkaamaan ja huomenna nokka kohti Espoota ja sunnuntai aamulla Kreikkaa. kreikassa luvattu erittäin aurinkoista ja lämpöistä. Uskaltaisikohan mennä mereen jo uimaan vai onko vesi vielä viileää.

Ruskaviikolla teimme viikon patikkaretken Ylläkselle. Itse en siellä ole koskaan käynyt vaikkakin noin 15 vuotta pohjoisessa kulkenut vuosittan, mutta lähinnä hiihtämässä. Ylläs ei paikkana vieläkään vienyt sydäntäni, joka kuuluu edelleen Saariselälle.. Päivittäiseen ohjelmaamme kuuluivat eripituiset patikkaretket läheisessä maastossa. Joka päivä kuitenkin eri retki ja hiukan eri pituisia. Illat tanssimme välillä Levin tarjonnasta nauttien ja taas Ylläksen riemuliiteristä. Luonto näytti meille  kauneimman puolensa tällä viikolla. päivät aurinkoisia kuulan syksyisiä, illalla revontulet taivaalla, maaruska tunturilla näkyvissä. Mieli lepäsi ja nautin täysin siemauksien hyvästä reissusta ja hyvistä matkakumppaneista. Miten se kahvikin maistuu niin hyvälle tunturissa nuotiolla keitettynä. Alla muutama kuva tunturista.

Päätin ottaa "mummun"roolin ihan tosissani. Opettelin syksyllä villasukan teon tai itseasiassa kantapäähän se kompatus on minulle aina ollut. No kun oivalsin jutun, niin  pääsi "piru" irti ja sukkiahan alkoi tulla kuin sieniä sateella. Eli koko jälkipolvi sai pehmeitä paketteja lahjaksi jouluna eli kaiken kaikkiaan tuli tehty kymmenet sukat.  Tässä pienen miehen luomukset. Tuollaiset pitkät varret lapasissa, totesin aikanani kaikkein parhaimmiksia, pysyvät kunnolla pienessä kädessä. Ohjeen näihin otin jostain vanhasta Novitan lehdestä.  Pienet Conversit tuli myös tehtyä. Näiden ohje pyöri jossain vaiheessa facebookissa ja nappasin sen sieltä. Näitä toteuttamattomia ohjeitahan on pilvin pimein koneelle tallennettu.

Ystävänpäivän aikaan värkkäsin ystävälleni lämpimät tossut hänen mielivärissään. Siinä vaiheessa kun sain nämä valmiiksi, ei tietenkään löytynyt ihan väreihin sopivia nappeja mutta tuokin menetteli.Kokeilin, että ovat tosi kivat jalkoihin ja näppärät tehdä, joten näitä taitaa saada meidän naispuoliset ensi jouluna lahjaksi.Ohje näihin oli garnstudio.com sivustolta. Siellä on erittäin ihastuttavia malleja aivan liikaa.

Hiukan myös tuunailin. Taisin ekassa postauksessa puhua muutaman tuolin tuunauksesta. Tuolit oli sen näköisiä, että niille oli pakko tehdä jotain jos tupaan meinaa tuoda.Jostain syystä tuolit olivat kulkeutuneet leikkimökkiin ja unohtuneet sinne kun mökkiä ei juurikaan enää tarvita. Tässä vaiheessa ei käynyt mielessä ottaa kuvia, joten tästä on vain lopputulos. Nämä sopivat nyt hyvin meidän uuden keittiön kanssa.

Samaan syssyyn jatkoin laittamalla Ikean puunvärisen lakatun hyllyn. Eli kaikille sama hionta, maalaus sekä tummat osat laitoin d-c fixillä. Eka kokeilu ja yllättävän helppoa. Noita jakkaroita tein toisenkin myöhemmin ja tuo d-c fix ei kestä päällekkäin laittamista. Hiukan istuinosan reunat kärsivät siitä. Tässä kuitenkin hylly ennen ja jälkeen. Itse tykkään, että onnistui. Aika pienelläkin saaa ihmeitä aikaan. Ajatus on jatkaa tuunailua heti kun käsi antaa periksi. Myös monenmonta ideaa on valmiina mm. virkaten mitä lähden toteuttamaan, kun sen aika on.

Yksi suuri urakka on itselläni ollut menossa. Nimittäin työhuoneen siivous ja tyhjennys. Tein aikanani villapaitoja koneella myyntiin ja näitä jämälankoja ym. on jäänyt valtavat määrät. Pikku hiljaa olen kasaillut niitä eri laatikoihin ja langat alkaa olla järjestyksessä. Osan noista lahjoitan eteenpäin. Urakkaa silti riittää vielä tulevaan kesään. Olisi ihan kun sen saisi takasin työhuoneeksi, nyt lähinnä toimii varastona.  

Myös yliopistolle lähden tekemään pientä tutkimusta yhden työryhmän jäsenenä, joten kyllä taitaa taas olla talvella niin että ihan tosissaan täytyy miettiä miten aikansa jakaa. Pidän kuitenkin uusista haasteista joten niitä päin sanoi "mummu lumessa"!