Olen elokuussa useinmiten kesälomalla. Pidän pimenevistä, lämpimistä illoista. Usein myös otamme äkkilähdön jonnekin, minne nyt sattuu pienellä budjetilla pääsemään. Tällä kertaa se ole Kyproksen Larnaca hinta kaikkineen kuljetuksineen oli 220 ekee per tyyppi. Joten ei hinnalla pilattu. Larnacan lentokenttähän sijaitsee aivan kaupungin läheisyydessä.

Menimme yölennolla. hotelli oli täysin keskellä kylää, se ei ongelma, vaan se kuumuus. Mummu meinasi ekojen päivien aikana todella sanamukaisesti hyytyä. Lämpötila hipoi lähempänä 40 astetta. Larnacan kaupunki on erittäin sokkeloinen ja tukkoinen. Kadut pieniä ja ahtaita, ihmisiä paljon. Larnacassa sekoittuu sekä vanha että uusi rakennuskulttuuri. Hotellimme oli onneksi lähellä rantaa, joten rantabulevardilla oli tilaa kävellä hiukan vapaammin. Smoothie ja tuoremehut olivat todella mahtavia, sitä parasta. Maistoimme myös mezeä jo ekana iltana. Meze itse asiassa tarkoittaa alkupaloja, vaikkakaan ei uskonut sitä. Tyypillisesti kyproslainen meze sisältää parikymmentä pientä annosta, joissa on sekä alkupaloja että pääruokaa pieninä annoksina. Ainakin vatsa tuli täyteen vaikka ei nyt huikea makuelämys ollutkaan.

.

Yllättävää oli kuitenkin, miten hidas palvelu oli siestan aikaan paikallisissa ravintoiloissa jos niistä nyt sattui ruokaa samaan. En mitenkään erityisesti ihastunut heidän ruokaansa moussakaan lukuunottamatta. Parasta ruokaa oli Larnacan kiinalaisessa ravintolassa rantabulevardilla. Yleensä reissuilla syön ennaluulottomasti paikallista ruokaa, se on osa matkailua.

Muutama päivä hikoiltiin kaupungissa ja se riitti. Halusimme nähdä hiukan ympäristöä,  joten hyppasimme bussiin tutustuen Agia Napaan. Melkoinen turistirysä mutta palvelu parempaa.  Seuraavana päivänä sitten vuorasimme Agia Navasta fillarit yhdeksi päiväksi ja lähdimme Grekoniemeä ja Protarasta kohden fillaroimaan. Agia Navasta Protarakseen meni suht hyvä pyörätie ja vuokraamissamme fillareissa ei ollut moitittavaa. Hiukan ihmettelin kun vuokrasimme, he eivät kysyneet mitään tietoja ei hotellia yms. Mitä sitten ellemme olisi palanneet? Olisivatko kaivanneet? No palasimme kuitenkin. Matkaa ehkä päivälle tuli 25-30km.

Eli aamulla lähdimme kohti Grekoniemeä(Cape Greko). Alkumatka oli hyvinkin tasaista menoa. loppumatkasta pientä ylämäkeä niemeen. Näkymät olivat huikeat. Näköala paikalle on rakennettu penkkejä ja ruuanlaittopaikkoja. Tällä kertaa paikalliset "metsänvartijat" sekä yksi perhe oli paikalla retkeilemässä.

 

Jatkoimme siitä edelleen matkaa ja saavuimme Protarakseen jossa söimme ja laskeuduimme portaita alas upealle hiekkarannalle. Haittana vain oli valtava ihmismäärä banaanituoleineen.

 

 

Seuraavana päivä jatkoimme fillarointia Larnacasta maaseudulle päin. Vuokrasimme kaupungista fillarit ja nyt olikin ihan eri meininki. Kovin tarkasti kyseltiin minne menemme ja keitä olemme . Saimme myös hyvät ohjeet mm. ettei suolajärveä kannata lähteä kiertämään, koska pääsääntöisesti fillarin pyörän paikkaus on edessä. Joten tyydyimme vain ihastelemaan paikan päällä suolajärveä. Tämä Larnacan suolajärvi on Euroopan suurin, joka näin kesäaikaan on täysin kuivunut. Talvella kuitenkin sieltä voi bongata kuuluista vaaleanpunaiset flamingot sekä muita muuttolintuja.

Tässä mieheni leikkii Indiana Jonesta :=) Illalla kun palasimme tämän järven kautta takaisin kaupungiin, oli uskomattoman kaunis auringonlasku järvelle. Näkemisen arvoinen. Kuva vain ei kerro koko totuutta.

Jatkoimme suolajärveltä lentokentän ohi ja seuraava kohteemme olikin Kylä jonka nimi taisi olla Kiti. Täällä ruokailimme ja osuimme siestan aikaan sinne, joten vain pikaruokaa oli saatavana. Jatkoimme matkaa rannikolle läpi maaseudun. Rannalla levähdimme jonkin aikaa jatkaen matkaamme takaisin kaupungiin illan jo hämärtyessä. Fillaroinnilla näkee paljon enemmän ja pääsee helpolla pois turistirysistä.

Viimeinen päivä menikin sitten kaupungissa olleillessa

Larnacaan ei mitenkään jäänyt oma sydämeni. Mutta luin jotain fillarikertumusta, jossa tekivät matkan Kyproksen Karpasiaan, se voisi olla aikalailla mielenkiintoinen reissu. Taas niitä juttuja mikä täytyisi ehtiä totetuttaa vielä kun on kunnossa