Hiihtolomaviikolla päätimme tyttäreni kanssa lähteä Englantiin Hastingsiin moikkaamaan toista tytärtämme joka oli siellä työharjoittelussa päiväkodissa. Tarjouslennot varasin Norweigilta ja Helsinki-Catwick  hinnaksi tuli n. reilu sata euroa per nuppi. Itse olen lentänyt yleensä Ryan Airilla halpalennot, mutta tämä pelasi melkeinpä paremmin ja ennenkaikkea palvelu oli parenpaa.

Menimme Helsinkiin Onnibussilla joka toimi myös moitteettomasti. Matkan hinta oli 15 € /nuppi, joten ei hinnalla pilattu. Tällä pääsimme hesan keskustaan jossa treffasimme pikaisesti poikani käyden syömässä samalla. Bussilla kentälle. Saavuimme Catwikiin illalla n. kuuden maissa paikallista aikaa. Ajatus oli siirtyä kentältä Hastingsiniin junalla. Juna asemanhan on samassa rakennuksessa.Lipun  osto meni hyvin, mutta junat olivat myöshässä aikalailla. Paikalliset ihmiset olivat ihan yhtä hukassa kuin mekin. Junat menivät ohi ja ihmiset seisoivat hermostuneesti. Lopulta meidän juna tuli. Päästyämme junaan, kuulutettiin että jokainen tarkistaa olevansa oikeassa vaunussa, koska osa junasta jäi matkalle. Aikamme valotauluja lukien luotimme olevamme oikeassa vaunussa ja niinhän se olikin. Jostain syystä kuitenkin koko juna tyhjättiin Eastbournessa. Kukaan ei tiennyt miksi, ei paikallisetkaan. Noin 20 minuuttin odottelun jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa. Tyttäreni oli vastassa Hastingsinin asemalla ja katsonut missä meidän majapaikka oli. Oli jo aikalailla myöhään kun pääsimme perille. Asuimme Hastingsissä yksityisen henkilön luona. Talon emäntä Monica oli hiljainen ja huomaaton. Huone, jonka olimme vuokranneet oli pieni, mutta siisti ja lämmin, joten ei valittamista. Asunnon sijainti oli myös erittäin hyvä.

Aamu valkeni melko harmaana ja vettä hiukan tihkutti vettä kuten Englannissa kuuluukin. Tämä ei kuitenkaan häirinnyt meitä mitenkään vaan innokkaina lähdimme tutustumaan kaupungiin. Hastingsis on pieni kaupunki, joka Englannin kaakkoisosassa East Sussexin kreivikunnassa. Kaupunki sijaitsee Englannin kanaalin rannalla. Rantaa on noin 8 kilometriä ja asukkaista hiukan alle 100 000. Kaupungissa on Old Town, East ja West Hill. Kaupunki on hyvin englantilainen samannäköisinen taloineen ja nummineen. Kiipesimme aamulla East Hillin laelle, josta oli melko upeat näköalat. Siellä oli mahtavat puitteet perheiden käydä piknikillä. Ylös menee turistiaikana köysiratahissi mutta harmiksemme nyt oli käytössä vain viikonloppuisin. Joten useampi porras tuli kiivettyä. Alla kuvia ja näkymiä huipulta. Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy  taustalla West Hill.

Valokuva       Valokuva

Kaupunki oli erittäin viehättävä, pieninen kautuineen ja portaineen. Kauniisti sekoittui sekä vanha, että uusi rakennusaika. Rantaa kävellessä voi nähdä sen vilkkaana perheiden ajanviettopaikkana. Rannassa oli paljon erilaisia aktiviteettjä kuten leikkipuistoa, kartingia, minigolfia, piknik pöytiä jne. Olisikin ihan ollut olla läsnä lämpenevässä illassa. Hastings ei kuitenkaan ole aina ollut nykyisen kaltainen rauhallinen rantakohde, sillä satama oli aiemmin merirosvojen suosima piilopaikka.  Päivää myöten sää selkeni ja kevääntuntua olikin ilmassa, narssissit ja esikot kukkivat ja ihmiset kulkivat vähissä vaatteissa. Päivämme meni nopeaa kierrellessämme kaupunkia ympäri ja välillä pysähdyttiin kahvilaan nauttimaan iltapäivä teet ja hyvät leivokset.

Valokuva  Valokuva  Valokuva

Valokuva  Valokuva  Valokuva

Myöhemmin päivällä  tapasimme toisen tyttäremme ja lähdimme porukalla kipuamaan West Hillin päälle. Taas portaita ja paljon mutta näkymä palkitsi meidät. Päivä oli jo painunut iltapuoleen ja saimme nauttia upeasta auringonlaskusta. Näkymät olivat mahtavat ja illan ollessa selkeä sai käsityksen kaupungista hyvin.

Valokuva

                Valokuva       

Illalla kävimme vielä rantaravintolassa syömässä tyttäreni mukaan Hastinsinin parhaat pizzat. Kaunis kaupunki.

Aamulla lähdimme aikaisin junalla kohti Lontoota (hinta noin 37£/nuppi) ja Victorian asemaa. Kävelimme Victoria Streettiä pitkien kohti majapaikkaamme, jolloin saisimme laukut sinne. Lontoon aamu oli harmaa ja sateinen, joten se ei heti parhaita puoliaan näyttänyt. Asuntomme sijaitsi Chinatownissa ja tällä kertaa asuimme Helgan luona. Asunto oli siisti ja erittäin hyvällä paikalla. Kävelymatka kaikkeen mitä haluttiin nähdä. Alla kuva kotikadultamme. Kortteli täynnä hyviä ruokapaikkoja. Yhteen niistä eksyimme ja itselleni tuli mieleen eka matkani Pekingiin ja kansanravintolaaan. Pitkät pöydät, jossa kaikki söimme hyvällä ruokahalulla vieri vieren.

                                             20150227_184850.jpg

Vesisade yltyi, joten muutimmem suunnitelmaa ja suuntasimme New Oxford Street ostoksille. Tyttäreni halusi Primark nimiseen vaatekauppaan ja löytyihän se sieltä. Valtava vaatetaivas ja edullinen. Siellähän hameväellä sitten vierähtikin hetki aikaa. Ilma olikin seljennyt sillä välin, joten jatkoimme eteenpäin. Jos mikä oli pettymys niin ko. katu. Kaikki mainostavat, että täällä on hyvät liikkeet (uskoin tähän, enkä selvittänyt). Joo olikin mutta näitä eliittiputiikkeja, joihin ikävä kyllä itselläni ei ole varaa ja en nyt tiedä onko niin kiinnostustakaan. Siltä kohden ostokset jäivät tekemättä.

Olimme varanneet illaksi Novello Theatriin  Mamma Miia musikaaliliput. Liput varasin netin kautta kotoa päin ja homma sujui huolettomasti. Teatteri oli erittäin hieno, vahna ja arvokas rakennus. Oli kuin elokuvissa monta kerrosta. Olimme ylimmässä kerroksessa. Kohtelu myöskin teatterissa oli englantilaiseen tyyliin sopivan kohteliasta, tunsin itsensä ihan toivotuksi vieraaksi. Teatteri esitys oli loistava vaikka kaikkea kielestä ei ymmärtänyt, tarina oli tuttu. Valkoviiniä ja jäätelöä syötiin  kesken esitystä omilla paikoillaan. Itse jo mietin seuraavaa kertaa, paljon hienoja musikaaleja, joita haluaisin nähdä mm. oopperan kummistus. Siis ensi kertaan.

                        Valokuva                Valokuva

Seuraavana aamuna heräsimme palovaroittimen ääneen. Mietimme pitäisiköhän siihen reagoida. Päätimme ettei, koska kuulimme emäntämme äänen keittiössä. Hänen kanamunat olivat palaneet pohjaan ja haju oli kyllä sen mukainen. Ulkona aamulla oli aurinkoinen ja kirpeä keväinen aamu. Päädyimme lähiravintolaan englantilaiselle aamupalalle kera pekonin ja munakokkelin. Hyvää ja rasvaista:=)

Päätimme tutustua kävellen kaupunkiin. Itse olin tutustunut karttaa jo etukäteen eli jonkilainen käsitys oli ns. pohjapiirroksesta. Retkemme aloitimme asuntomme vieressä olevasta aukiosta Trafalgar Square. Tätä aukiota pidetään Lontoon keskipisteenä eikä suotta, heti aamusta turistien valloittama.  Iltapäivällä ohi mennessämme aukio olikin ihan täynnä ihailemassa erilasten vapaiden taiteilijoiden esityksiä. Ymmärsimme, että siellä vietettiin heidän ns. nenäpäivää. Aukiohan on tunnettu leijonapatsaistaan ja suhkulähteistään. Aukion keskellä sijaitsee 52 metrinen Nelsonin graattipylväs, jonka jalusta on koristetu pronssikanuunoin. Aukion ympärillä on muutamia kuuluisia museoita mm-. National Gallery. Sinne vielä joskus menen katsomaan Goghin " Auringonkukkia". Jääköön toiseen kertaan.

     Valokuva  Valokuva

                            Valokuva

Tästä suuntasimme kohti Thamesin rantaa ja kohti Hungerford Bridgesiä ihailemaan London Eyeta. Tämä tituleerataan maailman suurimmaksi maailmapyöräksi. Tiedä häntä. Vie nyt kuitenkin matkustajat 135 m korkeuteen ja selkeällä ilmalla näkyvyisyys on jopa 40 km. Jätimme kuitenkin kierroksen väliin, koska jonot olivat melkoiset. Mitähän ovat ihan turistiaikoihin? Liput kannattaa varmaan varata etukäteen. Aukiolla oli myös turistimyymälöitä, akvaario, Florence Nightgalen museo, konserttisaleja, Galleriaa sekä Royal National Theatre, joka luetaan Lontoon maineikkaisimpiin teattereihin. Täältä näkyi myös mainiosti Big Ben. Se kuuluisin Lontoon maamerkki parlamenttitalon vieressä. Big Benhän lyö kerran tunnissa ja on aina oikeassa.

                Valokuva     Valokuva

Matkamme jatkui yli Wesminter Bridgen ihaillen punaisia kaksikerrosbusseja sekä lähenevää Big Beniä. Sillan olivat turistit vallaneet. Big Ben oli kuitenkin niin kaunis kuin sen muistinkin. Edellisestä kerrasta on jo vierähtänyt lähes18 vuotta. Iltavalaistuksessa kello oli melko upea ilmestys.  Seuraava kohteemme oli Westminster Abbey, luostarikirkko. Täällähän pidetään kaikki kuninkaaliset seremoniat. Olin ajatellut meneväni myös sisälle tutustumaan mutta liput oli hinnoiteltu niin kalliiksi, että jätin väliin. Aikaa pitäisi olla enemmän tuolloin, joten ihailimme rakennusta vain päältä päin ja valtavahan ja arvokkaan oloinenhan se oli. Tuskin jättää ketään kylmäksi.

                Valokuva     Valokuva

Seuraavana oli Buckingham Palace. Sinne menimme  Lontoon vanhimman ja viihtyisimmän kuninkaallisen Saint Jamesin  puiston poikki.  Ei uskoisi kun puistossa kävelee, että siinä on ollut aikanaan spitaalisairaala ja suo ympärillä. Nyt kuitenkin siellä viihtyvät järven ympärillä erilaiset vesilinnut kuten hanhet, pelikaanit, sorsat sopuisasti maaoravien kanssa. Tulppaanit ja krookukset kukkivat. Puisto pidetään hyvässä kunnossa. Alla oleva kuva on otettu pusiton sillalta ja luullakseni nämä ovat Whitehallin kupolit. Näky oli kaunis.      

           Valokuva

Palasin pihapiirissä oli hiukan muitakin. Vahdinvaihto soittokuntineen oli menossa. Tarina kertoo, joss lippu on salossa, monarkki on paikalla. Lippu oli salossa:=) Aukion keskellä sijaitsee Kunigatar Victorian 25 m muistomerkki. Tämä koostuu useasta osasta ja jokaisella on oma merkityksensä. Patsaan alaosassa Kuningatar Victoria istuu valtaistuimellaan.

                                                      Valokuva   

                                                     Valokuva

Vahdinvaihtoa seurasimme Jamesin vierellä olevalta puistotieltä. Tämä puistotie johtaa  "riemukaaren" alta takaisin Trafalgarin aukiolle. Puistotien varressa sijaitsevat myös ns. Waterloon portaat joissa ihmiset istuskelivat syöden eväitään kuten Roomassa espanjalaisilla  portailla (kuva etusivulla). Kiersimme myös Horse Guarsin kautta, joka edelleen on perinteisellä vartiopaikallaan. Tämä on edelleen kuninkaallisten palatsien virallinen sisäänkäynti. Kyllä ne hevosetkin siellä näkyy.

                                          Valokuva

               

                                               Valokuva                        

Niin se vain nykyaikakin on tullut Lontooseen puhelinkoppien muodossa.Historialliset punaiset ovat edelleen toiminnassa mutta rinnalle ovat tulleet myös mustat puhelinkopit, joissa toimii WiFi.

                  Valokuva           Valokuva

Päivää paistattelimme puiston penkillä ja katselimme ihmisiä. Lontoo on hyvin kansainvälinen kaupunki ja täällä jos missä kaikki on sallittua. Me suomalaiset kuljemme niin turvallisia reittejä ja pelkäämme koko ajan erottuvamme muista liikaa. Täällä oli ihana sekamelska eri kulttuureja ja pukeutumistyylejä toppatakista shorseihin ja siitä väliltä. Kertaakan ei myöskään tullut epäillystä omasta turvallisuudesta, ei illallakaan.

Illalla siirryimme Catwikiin lentokentän läheisyyteen  hotelliin, koska lentomme lähti aikaisin. Junamatka sujui ilman numeroa. Asemalle päästyämme, olin katsonut kartasta, että hotellimme on kävelymatkan päässä. Todellisuus olikin aivan muuta, otimme taksin ja ymmärsin miksi emme voineet kävellä. Olisihan se ollut melkoista elämysmatkailua jos moottoriteiden ylä- tai alaliittymissä olisimme matkalaukkuinemme sekoilleet. Hotelli sinänsä oli rauhallinen mutta hintaan ei kuulunut internettiä ei aamupalaa. Jos joku asia jäin negatiivisenä mieleen Englannista niin rahastus, sen ne osaavat. Kaiken kaikkiaan reissu oli hyvä ja mieli palaa sinne uudelleen, niin paljon siellä on nähtävää, että viikko menisi ihan kevyesti pelkästään Lontoossa. Metrokin jäi kokeilematta...ja paljon paljon muuta. Matkaseura oli loistavaa, vaikka tyttäreni stressasi aikalailla. Ei siis luottanut mun osaamiseeni:=)

Susittelen " matkaoppaaksi" mukaan matkalle "Otavan Lontoo kartta-opas, helposti perille". Kartat olivat selkeät ja ajantasalla olevaa tietoa.