Kuin varkain aloin taas selailemaan äkkilähtöjä ja kyselemään kiinnostuneita mukaan lähtijöitä.Kun kerran kesä ei tule meidän luo, täytynee mennä kesän luo. Rakastan lämpöä, valoa ja aurinkoa. Kreikka on niitä ekoja vaihtoehtoja joita lähden etsimään. Siellä on ystävällistä porukkaa ja ruoka erittäin hyvää. Turkkiin pääsisi todella halvalla, mutta nyt se ei nappaa. En jaksa niitä sisäänheittäjiä. Sopiva matka löytyi ja boonuksena vielä kohde missä en ole käynyt. Sitten alkoikin isännän lämmittäminen mukaan. Lopulta lupautui, mutta raukka teki töitä edellisen viikon melkeinpä yötä päivää. No olipahan sitten loman tarpeessa. Itse kaipasin ympäristön vaihtoa pitkään kotona olleena. Alla kuva Agios Nikolauksen keskustasta.

    

Hotellimme oli Alantha, ei ihan keskipisteessä mutta ei paljoakaan. Erittäin siisti ja rauhallinen muuten paitsi....Puolen viikon maissa yläkertaamme muutti asukkaat. Siellä käytiin aamulla aikaisin kylvyssä ja illalla myöhään...ja kaikki kuului kun meidän kylppäri olisi ollut käytössä. No ne on niitä yhdessä elon murheita, kun täältä luonnon rauhasta ja hilaisuudesta lähtee suureen maailmaan.

Lämpöä meillä riitti vaikka usein keväisinhän Kreikan kelit voivat olla hyvinkin vaihtelevia. Onni suosi meitä kuitenkin tässä. Agios Nikolaus on melko pieni paikka mutta sitäkin kauniimpi. Toki ei vedä vertoja Santorinille, jota kuvataaankin Kreikan kauneimmaksi eikä syyttä. Agios Nikolauksessa oli vielä paljon jäljellä alkuperäistä Kreikkaa. Kaupungin keskusta on viehattävä. Keskellä olevaa järveä ympäröi erilaiset tavernat. Parilla reunalla oli korkeat kallioseinämät  joiden huipulle veivät portaat ja huipulta avatui valtavan huikeat näkymät kaupunkiin.Kiertelimme kaupunkia ja nautimme lämmöstä, sekä istuskelimme kahviloissa. Pidän ihmisten seuraamisesta jostain syystä. Agios Nikolauksessa oli portaita ja taas portaita, näitähän riitti.Kaupungin ytimessä olivat myös kävelykadut matkamuistomyymälöineen. Paikka sinällään oli siisti. Uimarannat kaupungissa olivat aika vaatimattomia ja kivisiä, joten uimakengät olivat paikallaan. Alkuviikosta katsoimme yhtä tavernaa kun sieltä kuuluin iloinen puheensorina ja paikka oli täynnä, joten ruuan täytyi olla siellä hyvää. Yleensähän jos tavernassa on porukkaa ja varsinkin paikallisia ihmisiä, ruoka on hyvää. Joten sinne sitten. No emme ymmärtäneet miten isot annokset saimme..tilasimme kuten asiaan kuuluin kreikkalainen salaatti kahdelle ja omat lämpimät ruuat...apua ne annokset, vaikka kova syömään olenkin. Lautasella oli kaksi isoa kanan rintafilettä, kasviksia ja kaikki oli todella hyvää. Poikkesimme toisenkin kerran täällä. Taverna sijaitsee järven reunalla hiukan kun nousee ylöspäin kohti kalloiseinämää. Paikan nimi  oli Kapvayio. Tunnistuksena tuolit olivat kaikki erivärisiä ja pöytiä oli vieri vieressä.

Itseäni kiehtoi valtavasti Agios Nikolauksen lähelläsijaitseva Plakan kylä ja Spinalongan saari. Jokainen joka on lukenut Viktoria Hislopin kirjan "Saari", luultavasti on kiinnostunut ko. saaresta. Tällä hetkellähän teemalta tulekin kirjaan perustuva sarja nimeltään Saari. Kiva bongata tuttuja paikkoja. Lähdimme paikallisbussila kohti Plakan kylää. Lippu maksoin vajaa pari euroa ja bussiliikenne sujui joustavasti. Plakan kylään mennessä ohitimme Lenikan ja Eloundan, jossa kuulemma kalliimmat hotellit.  Tämä kylä jotenkin  ei kutsunut pysähtymään, vaikka ohittamamme satama-alue olikin vilkas.

Plakan kylä on pieni rannikkokylä, jota toki on vilkastattanut spinalonga ja sen tietoisuus. Plakan kylästä pääsee lautalla spinalongan saarelle. Toki sinne pääsee Eloundasta ja Agios Nikolauksestakin. Halusin kuitenkin kokea sen niin kuten se kirjassa oli mainittu. Toki emme päässeet soutuveneellä vaan pienellä lautalla. Oli onni, että lähdimme aamun ekalla bussilla matkaan, saimme tutustua saareen hilajisuudessa muutaman turistin kanssa. Kävelykierroksemme lopussa useat isot turistilaivat tulivat saarelle ja esimerkiksi valokuvaus olisi ollut haasteellisempaa. Saarella oli paljon raunioita. rakennuksia oli ehditty paljon tuhota ennekuin saaresta tuli suojelukohde. Nyt siellä tehtiin kovasti töitä paikan eteen. Eli muutaman vuoden kuluttua uudelleen katsomaan. Saarihan ei ole ainoastaan ollut leprasaarena vaan myös sotilaallinen tukikohta. Kuitenkin 1900- luvun alussa siitä päätettiin tehdä leprasiirtola, kunnes se lopetettiin 1957. Itse kaipasin siellä esimerkiski pientä myymälää, joka olisi voinut jakaa karttaa mikä mikäkin rakennus oli. Toki siellä matkan varrella oli karttoja. Itse Hislopin kirjan lukeneena en voinut olla miettimättä niitä henkilöitä ja heidän elämää ja kohtaloita. Saari lähti elämään mielessäni. Siinä oli jotain traagista mutta toisaalta taas kiehtovaa. Aikaa kannattaa varata ko. saarelle ja todellakin mennä aikasin.

   

Palasimme pienellä lautalla takaisin Plakan kylään. Täällä söimme Kreetan parhaat moussakat. Paikan nimi oli Thalassa Seafood. Kylä oli hiljainen ja jotenkin aidon oloinen. Mustekalat riippuivat narulla kuivamassa, kylässä oli vielä paljon paikallisia, koska turistiaika oli vasta alkamassa.Spingalogaan liput ostimme Plakan kylästä. Kylän raitilla oli uusi minimarketti ja sinne mennessämme markettia juuri kirkonmies siunasi käyttöön. Päätimme viettää loppupäivän Plakan kylässä ja uikkarit tietenkin oli hotellissa, joten uusien ostoon. Vaihtoehtoja ei ollut kovin paljon ja hintakin oli melko kohtuuton mutta kaupat tuli. Ranta oli rauhallinen ja auringonpalvojia vain kourallinen. Ranta kivinen. Palasimme Agios Nikolaukseen auringonlaskun aikaan viimeisellä bussilla. Pidän näistä pienistä kylistä ja voisin jopa ajatella olevani sellaisessa pitempääkin. Ehkä joskus vuokraan talon koko kesäksi.

     

Seuraavana päivänä lähdimme paikallisbussilla Kritsan kylään. Kylään on noin reilu 10 kilometriä. Tässä kylässä oli jo heti aamusta eri turistiryhmiä maastoautoineen. Joidenkin mielestä tämä kylä on liian turistimainen mutta mielestäni sieltä voi aistia vielä alkuperäistä elämää. Toki kylässä oli paljon putiikkeja ja tavernoja. Itse kylän tutustumisen jälkeen meitä kuitenkin kiehtoi kylän ulkopuolella oleva Kritsan rotko. Se olikin aika hieno ja vaikuttava. Alku oli helppoa kulkea, toki hyvät kengät ovat paikallaan mutta jossain vaiheessa väylä kapeni ja joutui kiipeämään. Tässä vaiheessa minun piti antaa periksi, maaliskuulla operoitu olkapää ei kestänyt tätä hommaa. Näimme kuitenkin erittäin upeita kohtia. Korpit kierteli ja huusivat ylhäällä varmaan odottaen, että mummu kuukahtaa. Saivat pitkän nenän:=) Tallustimme takasin kylään ja söimme erittäin hyvin paikallisessa tavernassa bussia odotellessa.

Ajoimme yhtenä päivänä Kroustasin kylään paikallisbussilla. Tuli tunne, että tässä kylässä asui vain eläkeläisiä. Joka oven vieressä istui ikäihminen, kuten Kreikassa kuuluukin. Kylä oli hiljainen ja tyypillinen kreikkalainen kylä. Tarkoituksemme oli lähteä täältä patikoimaan vuoren rinnettä kohti Karo Horiota. Patikointireitin lähtöpiste oli kylän ulkopuolella ja erittäin huonosti merkattu.

Lopulta muutaman kyselyn jälkeen löysimme sen ja lähdimme lompsimaan. Aurinko lämmitti ihan kivasti, joten repussa oli paljon juotavaa ja pientä huikopalaa, jopa yhdet oluetkin:=). Matkamme jatkuin eteenpäin ja reitti oli jatkossakin huonosti merkattu, joten hutiin mentiin.

Polku johdatti meidät erään aavemaisen talon markille jossa koirat huusivat. Jos irti olisivat päässeet, pala persuuksista olisi varmaan lähtenyt. No mielikuvitus alkoi taas tekemään temppujaaan....mietin miten siellä asui joku erakko, joka saattoi olla vaikka sarjamurhaaja...heh heh. Palasimme takaisin päin ja yhdessä mutkassa puskien takaa löysimme sitten polun pään uudelleen. Näkymät olivat huikeet. Laskeuduimme alas päin poiketen Pyrgoksen kylässä, joka oli niin sokkeloinen, että luulin kiertäväni jo ympyrää.

 Joo oikein maailmanmatkaaja... Ruokapaikkaa tässä kylässä ei ollut, joten eteenpäin Kalo Horioon. Aikaa meillä taisi mennä noin viisi tuntia, matkan pituutta en tiedä. Kylmä olut maistui, joten ekaan tavernaan pysähdyimme. Tämä olikin joku hostellin tyyppinen paikka. Meitä palveli ystävällinen talon emäntä, ruokalista oli aika onneton....mutta vatsa täyttyi heidänpitsastaan. Sehän oli pääasia. Notkuimme siinä juoden toisetkin oluet odottaen bussin tuloa. No isäntä oli katsonut aikataulua ja lukenut väärinpäin sitä, joten bussinperävalot vain näkyi. Ja seuraava bussi olisi mennyt kahden tunnin päästä..pysäkin vieressä olevan apteekin henkilökunta tilasi meille ystävällisesti taxin Agios Nikolaukseen. Taxikyyti maksoin 20 euroon.

Loppulomasta vietimme vielä toisenkin päivän Plakan pienessä kylässä mutta nyt auringosta nauttien. Pitäähän sitä reissulla olla yksi rantapäiväkin. Meillä osui hiukan tullinen ja puolipilvinen, mutta saimme olla ihan kahden siellä. Löysimme suojaisan nurkkauksen, josta oli suora näkymä Spinalongan saarelle. Ja taas mieleeni tuli heidän kohtalo...

Heraklion lentokenttä oli melkoinen...jonotusta ja ruuhkaa, yksi turvatarkastusjono ja paljon ihmisiä. Juuri ja juuri ehdin käydä ostamassa evästä matkalle ja sen haluamani kukkaron Tax Freesta ja sitten saikin jo mennä koneeseen. Toki onhan se ihanaa ettei tarvinnut odotella mutta liika kiirekään ei ole hyvästä. Loma oli mainio ja niin vain jäin kaipaamaan uudestaan sinne...ja nyt etsinyt jo monesti halpaa lähtöä....ehkä loppukesästä pääsen ehkä en..Jos vaikka joka syksyisen pohjoisen patikka reissun sijaan lähdenkin lämpöön. Kuka tietää.

Tässä yksi mielellään mukaan lähtevä...